DIY: Toinen versio sängynpäädyn irtohupusta vapautti käyttämään värejä

lauantai 10. helmikuuta 2018

Makuuhuone on paikka, jossa vaihtelen mielelläni tekstiilien värejä. Valkoisten seinien kaveriksi sopivat kaikki kodin tekstiilit. Huomasin kuitenkin, että tekemäni vihreän, beigen, valkoisen ja harmaan sävyissä oleva sahalaitakuvioinen sängynpäädyn huppu rajoitti värivalintojani.

En jäänyt tätä harmittelemaan. Ompelin parina iltana toisen hupun, vaaleanharmaan, napakkaa kangasta olevan vaihtoehdon, joka sopii sekä tummanharmaan että valkoisen päiväpeiton kaveriksi. Huppujen tekeminen on helppoa hommaa, kun on yksivärinen kangas (jota ei edellisen hupun tavoin tarvitse kuviokohdistaa), kaksi samanlaista kangaspalaa ja suoraa ommelta alusta loppuun. Kun mittojen kanssa on tarkkana, lopputulos ei oikein voi epäonnistua. Hintaa tälle tuli reilut 30 euroa, kun kankaan metrihinta oli noin 8e.

Hieman sätin itseäni, että vaaleanharmaa sängynpääty on tylsä vaihtoehto, jos tarkoitus oli lisätä värejä huoneessa, mutta ehkä tämä värivalinta lopulta mahdollistaa sen, että kaikki muu voi olla sitten todella värikästä. Väitettä testatakseni vaihdoin tummanvihreiden samettiverhojen kaveriksi ärhäkkää pinkkiä. Zara Homen mohairpeitto on ihana karkki, joka tuo hattarameininkiä mukanaan. Sen kaveriksi sopii Marimekon Quilt-kankaasta ompelemani tyynynpäällinen. Tummanvihreät samettityynyt ovat H&M Homen mallistosta. Kaikki omista varastoista pengottuja. Lopputulos on kiva väripommi!

Ajatus uudesta hupusta lähti oikeastaan siitä, että olen kaivannut sinisävyisiä tekstiilejä makkarissa. Vanhan hupun vihreät raidat blokkasivat tämän vaihtoehdon. Mutta nyt pääsen sitä kokeilemaan - viimeistään siinä vaiheessa, kun paksut samettiverhot vaihtuvat jälleen kevyempiin pellavaisiin. Kevät tule jo!






Onko valkoinen keittiö tylsä vai ajaton ja hyvä tausta yksityiskohdille?

maanantai 5. helmikuuta 2018

Keittiö on kodin tiloista se, jonka ilmettä ei niin vain muuteta. Kalusteet pysyvät samoina, tekstiilejä on vähän ja seinän maalaaminenkin on moneen muuhun tilaan verrattuna vaikeaa kaappien ja laatikostojen rajaamisen takia. Näiden syiden takia on hyvä, jos keittiökalusteet itsessään kestävät aikaa. Meiltäkin löytyvä valkoinen keittiö jättää esimerkiksi kivasti tilaa yksityiskohdille.

Viimeisimpänä keksin tuoda keittiösaarekkeen päähän yrttitaulun tilalle rakkaan My Guide to Paris -tauluni, jonka olen vuosia sitten saanut mieheltäni toivottuna syntymäpäivälahjana. Se on roikkunut tähän asti yläkerrassa, mutta taulupyörityksen seurauksena päädyin kantamaan Pariisini alakertaan. Korkea ja kapea mustavalkoinen taulu ottaa hyvin paikkansa saarekkeen päässä. Tuntuu, että katse oikein ohjautuu tasoa myöten tauluun.

Olen moneen kertaan sanonut, että selkeälinjainen keittiö on kodin suosikkitilani. Työtasoa riittää, tavaroilla on oma paikkansa, joten mitään turhaa (lue rumaa) ei tarvitse pitää esillä. Tämä jättää tilaa sekä taululle, kauniille kahvikoneelle sekä pienelle puunsävyisten keittiöesineiden kokoelmalle. Punamarjainen kasvi on muuten edelleen hengissä joulusta! Sitkeä tyyppi.

Enkä kyllästy hehkuttamasta aamiaiskaappia. En usko, että niissä on kyse mistään ohimenevästä keittiötrendistä. On todella kätevää, kun smoothiekone, leivänpaahdin ja kuivatavarat löytyvät yksien ovien takaa ja ovat aina käyttövalmiina ja toisaalta ovien sulkeuduttua poissa silmistä tuomasta tarpeetonta kakofoniaa keittiötasoille. Tämä on kätevä ominaisuus nyt, kun keittiöistä tehdään yhä avoimempia muihin tiloihin. Aamiaiskaappi on yksi keino tehdä keittiöstä helpommin olohuoneeseen sulautuva tila.











Miksi kaiken pitää aina muuttua? - Näin minä ajattelen sisustamisesta

tiistai 30. tammikuuta 2018

Olen törmännyt viime aikoina monta kertaa ajatukseen, että sisustamisessa ja eritoten sisustamisessa harrastuksena, intohimona tai tapana asua ja elää on jotain väärää, noloa tai paheksuttavaa. Moni ei edes nykyään halua myöntää sisustavansa. Koti nyt vaan näyttää joltain ilman pohdintaa ja suunnittelua.

Onko tämä edes mahdollista? Eikö sisustamista ole sekin, että valitsee kotiinsa mieluisia tavaroita, koska ajattelee niiden sopivan omaan elämäntyyliin ja kotiin?

Jäin miettimään, miksi omalla kohdallani sisustus on jatkuvassa liikkeessä - ja pitäisikö siitä tuntea huonoa omaatuntoa?

Postauksen kuvituksena on olohuoneen sisustusta vuosien varrelta.



Koti on minulle maailman tärkein paikka. Vietän siellä eniten vapaa-aikaa ja viihdyn kotona erinomaisesti. Yksi syy tähän on kodin sisustus, sen esteettinen ulkonäkö. Olemme mieheni kanssa tehneet kotona ratkaisuja, jotka miellyttävät meitä ja ennen kaikkea sopivat meidän tapaamme elää ja olla. Voin paremmin, kun koti on visuaalisesti miellyttävä. Muutoin viettäisin varmasti paljon enemmän aikaa muualla. Tai näin on ainakin käynyt kaikenlaisissa kesätöiden aikaisissa väliaikaisissa asunnoissa nuoruuden varrella.





Joku on kiinnostunut muodista, taiteen tekemisestä tai vaikkapa kropan muokkaamisesta liikunnalla, minä panostan edellisiä enemmän sisustukseen. Se on minulle tapa ilmaista itseäni ja käyttää mielikuvitusta. Omistusasunto ja mahdollisuus muokata vapaasti omaa asuintilaa, antaa minulle onnentunteita ihan säännöllisesti. 

Samoin kuin kaikissa asioissa, joihin tuntee intohimoa, myös sisustusmaku muuttuu, kehittyy ja jalostuu. Ideat vaihtuvat, johonkin kyllästyy, jokin toinen asia nousee ikisuosikiksi ja välillä tulee tehtyä todellisia hutivalintoja. Sisustamisessa tämä tarkoittaa, että koti on jatkuvan ideoinnin alla. Aina on jokin huone tai nurkka, johon on keksinyt paremman ratkaisun. Meillä ovat viime aikoina vaihtuneet seinäpätkien sävyt, koska niissä muutos on helppo ja nopea tehdä.

Sen sijaan paljon tarkemmin harkitsen sisustusostosten tekemistä. Huonekaluja meille ostetaan vain tarpeeseen ja pitkäaikaisiksi kavereiksi. Tekstiilejä ostan enemmän, mutta nekin kiertävät sitten vuosia huoneesta toiseen ja usein sitä löytää varaston kätköistä aivan uusia yhdistelmiä. Rahaa enemmän kotiin on meillä käytetty vaivaa, ajatusta ja aikaa. Toki myönnän, että jos budjettia olisi rajattomasti, koti näyttäisi vielä erilaiselta. Mutta realiteetit rajoittavat elämässä kaikkea ja hyvä niin.





Mitä noloa sisustamisessa voi olla? Sekö, ettei koti ole kerralla valmis, täydellinen ilmentymä asukkaansa esteettisestä tyylistä ja visiosta? Eikö se tarkoittaisi pysähtymistä? Mitä useampaa kotia olen sisustanut, sitä paremmin olen oppinut tuntemaan omaa tyyliäni ja makuani. Mutta samalla sisustamisen unelmat kasvavat. En asu vielä unelmieni kodissa, mutta tiedän ainakin vähän, mitä sellaiselta toivoisin.

En oikein osaa tuntea sisustamisen suhteen huonoa omaatuntoa muusta kuin siitä, että tapan liikaa viherkasveja (ja kadehdin esimerkiksi äitiäni, joka ei kuulemma hoida omia viherkasvejaan, mutta saa ne pysymään hyvissä voimissa vuodesta toiseen).

Mitä mieltä te olette? Liikutaanko sisustamisen kanssa ihan turhan hömpän alueella?


Inspiroiva koti: Värien lämpimämpi puoli

sunnuntai 28. tammikuuta 2018

Pitkästä aikaa ajattelin jakaa kanssanne kuvia inspiroivasta kodista. Tämä asunto kiinnitti huomioni Fantastic Frankin sivuilla polttavanoranssin seinänsä ansiosta.

Nythän sisustuksissa näkee paljon tuota väreillä naamioimista, eli samalla värillä olevia elementtejä päällekkäin, jolloin erilliset asiat uppoavat kuin yhtenäiseksi pinnaksi. Asunnon keittiö on tehty tällä tavoin visuaalisesti huomaamattomammaksi, olkoonkin, että oranssi on itsessään räikeä. Väripinnan ansiosta yläkaappi ja alakaapit uppoavat seinään ja tilaa jää mustalle tasolle ja seinävalaisimille. Näyttää todella kivalta!

Vaikka kyseessä on kauttaaltaan hyvin vaalea asunto, minulle jäi siitä lämmin fiilis. Piti palata monta kertaa kuviin uudelleen katsomaan, kuinka paljon lämpimiä sävyjä oli todella käytetty. Oranssin lisäksi asunnon eteisessä on okraa, kylpyhuoneessa terrakottaa ja samaan ruskeaan sävyperheeseen kuuluu myös asunnon kaunis puulattia. Ehkä on juuri lattian ansiosta, että asunnon fiilis taipuu lämpimän puolelle. Se kulkee punaisena lankana läpi tilojen, jolloin kaikilla isoilla pinnoilla ei tarvitse käyttää lämpimiä sävyjä.

Tällä hetkellä tuntuu, että sävyistä kiinnostavimmat ovat lämpimiä kaikkien kylmien harmaiden ja valkoisen jälkeen. Silti kylmiäkin sävyjä tarvitaan, sillä niiden rinnalla lämpimät sävyt saavat tänne pohjoiseen sopivan hehkunsa.

Jos sisustuksen koko väripaletti koostuisi lämpimistä sävyistä, vaikutelmasta tulisi helposti tunkkainen ja vanhahtava. Luonnonvalo on Suomessa usein niin kova, että se vääristää pelkkien lämpimien sävyjen kavalkadin. Mutta jotain taikaa on siinä, kun asettaa lämpimän sävyn viileän rinnalle. Syntyy kontrasti, joka korostaa molempien parhaita puolia. Katsokaa vaikka tämän asunnon makuuhuonetta, jossa viileänsiniset seinät saavat viherkasvin, maiseman ja sisustustyynyt pomppaamaan esille. Oletteko samaa mieltä?













Kaikki kuvat lainattu luvalla / All pictures borrowed by permission of: Fantastic Frank
BLOG DESIGN BY ADORATION