Tätä on skandinaavinen klassisuus - yövyin upeassa funkkishotellissa Virossa

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Tein mieheni kanssa kesälomareissun etelänaapuriin Viroon ja Latviaan autolla. Ensimmäinen pysähdys oli rantakaupunki Pärnussa. Mieheni oli varannut huoneen aivan pitkän rannan tuntumasta  Rannahotellista.

Hotellirakennus on valmistunut jo vuonna 1937 kahden virolaisen arkkitehtuurin suunnitelmien pohjalta ja se toi heti aluksi mieleeni Alvar Aallon ikoniset rakennukset ja esimerkiksi saman ajan Paimion parantolan.

Sisällä koin yllätyksen. Näin kaunista funkkishotellia ei ole tullut vastaan missään. Näkyvissä olivat edelleen rakennuksen kaikki kauniit arkkitehtoniset piirteet. Viime vuonna tehdyssä remontissa vanha hotelli oli nostettu uuteen loistoon. Värisävyt olivat murrettuja, peiliä oli käytetty paljon, samoin puuta ja listoituksia. Valaisimet olivat muun muassa Flosin klassikoita ja tuntui, että jokainen yksityiskohta oli mietitty. Näin lähellä skandinaavista klassisuutta en muista olleeni pitkään aikaan. Tunnelma oli todella arvokas ja rauhoittava. Olisin voinut siirtää saman tien monta juttua suoraan kotiin sisustuksesta (enkä vähiten sijaintia aivan rannalla).

Hotellihuoneessa pidin paljon listoituksista. Sängynpäädyssä oli kauniit pystyrimat, jotka eivät kuitenkaan yltäneet kattoon asti. Katonrajaan oli jätetty paikka kehyksille, joissa näkyi historiallisia kuvia hotellista ja Pärnusta. Pieneen kylpyhuoneeseen tuli luonnonvaloa ikkunan läpi, jossa näkösuoja takasi yksityisyyden.

Aamiaisella henkäisin vielä kerran ihastuksesta. Ravintolasali oli viimeistelty muun muassa peilipylväillä, joissa oli vielä upeat kuvioinnit peilien päällä. Tarvitseeko vielä sanoa, että tämä hotelli oli todellinen nautinto. Suosittelen!
















Vanhan maatilan pihalle on ihan turha laittaa mitään pientä

sunnuntai 16. heinäkuuta 2017

Takana on ihana, aurinkoinen kesäviikonloppu. Auringonpaisteeseen sopii hyvin katsella kesäisiä pihakuvia maalaismaisemista perheeni kesäpaikalta. Aiemmin olen esitellyt tästä rakkaasta paikasta ulkosaunan, nukkuma-aitan sisustuksen, tuvan remontin parissa osassa, 1, 2, ja uuden laajennusosan remontin muutamassakin osassa, 1, 2, 3 ja 4.

Perheeni kesäpaikalla, isäni lapsuudenkodissa, on valtava piha, jossa riittää nurmikkoa, isoja istutusalueita, marjapensaita, paikka kasvimaalle ja no, tilaa! Pihalla nurmikon ajokin kestää tunteja. Minä en jaksaisi noin isoa lääniä ajaa, mutta sisareni ja vanhempani todella rakastavat isoa nurmikenttää. Ja onhan sitä rauhoittavaa katsella. Tuolla nurmialueella olen siskojeni kanssa leikkinyt lapsena keppihevosleikkejä, hippaa, juossut kilpaa, pelannut pesäpalloa, harjoitellut agilityä koirani kanssa, ajanut ensimmäistä kertaa traktoria ja autoa... Mökillä olen viettänyt kaikki kesäni alaikäisenä ja edelleen mökille on päästävä pari kertaa kesässä.

Mitään pientä tälle pihalle on turha laittaakaan, kuten istutusalueista näkee. Niissä on kivenjärkäleitä, pensaita, korkeita kukkia ja niin edelleen. Kivet sopivat pihalle erityisen hyvin vanhan kiviaidan kaveriksi. Mökin pihan ilme on vanhempieni ja toisen sisareni aikaansaannosta ja viitseliäisyyden tulosta ja näyttää aina hyvältä työn tuloksena. Pitemmittä puheitta kuvien kimppuun.













Värillinen lasi näyttää paremmalta kuin koskaan - kauniit juomalasit löytyivät varastosta

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Tasan kuukauden mittainen blogiloma teki hyvää. Koska kirjoitan myös työkseni, täydellinen paussi kaikesta naputtelusta tuli tarpeeseen. Oli hyvin aikaa haudutella uusia ideoita. Tajusin vasta pari viikkoa sitten, etten muistanut ilmoittaa täällä pitäväni lomaa, mutta asia tuli varmaan selväksi.

Kivasti näytti vanhoilla postauksillakin riittävän lukijoita, kun kävin parina päivänä tsekkaamassa tilastoja. Kokonaan en blogia unohtanut lomallakaan. Kuvailin aika spontaanisti vastaantulleita kivoja juttuja. Kesäisissä tunnelmissa jatketaan siis seuraavat postaukset.

Yksi tällainen kiva yllätys tuli vastaan perheeni kesäpaikan astia-aitassa, jossa äitini säilyttää muun muassa vanhoja mehupulloja. Etsiskelin maljakoiksi sopivia lasipurnukoita, kun silmiini osuivat savunharmaat juomalasit. Edesmenneen mummoni vanhoja juomalaseja löytyi varastosta kaikkiaan viisi kappaletta, mutta harmikseni yhdessä on paha särö. Neljälläkin pääsee kattauksessa onneksi pitkälle.

Siitä on aikaa, kun olen edellisen kerran katsonut värillisiä laseja kivoina. Ehkä muistissa ovat olleet liian vahvasti kaapissa jossain vaiheessa olleet tummansinisilasiset jälkiruokakulhot, joista en pitänyt.

Näissä mummon laseissa on paitsi kiva väri, myös simppeli kaunis kuvio lasin alareunassa. Lasit eivät ole mitään merkkiä ja niistä näkee, että ne ovat olleet mummollakin käytössä jo hetken. Minäkin muistan juoneeni Mehukattia näistä mummon luona istuessani pikkutyttönä. Tunnearvo ei ainakaan himmennä ihastustani. Käyttöön nämä pääsevät meilläkin. Edelliset pienet lasit olemme myyneet kirpputorilla jo aikaa sitten.

Tein lasien ympärille arkisen kattauksen. Ja kyllähän värilliset lasit vetävät kuvissa huomiota itseensä vieressä olevia värittömiä viinilaseja tehokkaammin.

Olen täysin ihastunut myös päivän kukkakimppuun. Pyysin kukkakauppiasta tekemään minulle rennon vihreän kimpun. Hän noukki mukaan oksia sieltä täältä maljakoistaan. Mukana on ainakin eukalyptusta, myrttiä, marjaoksaa. Hehkuva vihreä sopii täydellisesti keskikesään.

Mitä teille kuuluu?











BLOG DESIGN BY ADORATION