Eukalyptuskranssi jäi maljakkoon

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Olin innoissani tekemässä tänäkin vuonna eukalyptyskranssia. Ostin pitkät oksat ja etsin valmiiksi metallisen renkaan. Koska en ehtinyt ryhtyä puuhaan juuri samana iltana, lykkäsin eukalyptukset maljakkoon ja nostin ne työhuoneen pöydälle, jossa nyt sattui olemaan tilaa.

Raikas tuoksu leijaili nopeasti koko huoneeseen. Koska oksat olivat jo vedessä mukavasti, en pitänyt kranssin kanssa kiirettä seuraavinakaan päivinä. Ja ne näyttivät niin kivoiltakin! Toivat raikkautta ja vehreyttä työhuoneeseen, jossa viherkasveja ei ole.

Pikkuhiljaa oli pakko myöntää, että katselin oksia mieluummin työhuoneessa kuin kranssina. Eikä pöydän ääressä töitä tekevä puolisokaan valittanut. Pitkät oksat ovat ihanat valuessaan lähes pöydälle. Ehtiihän sitä ostaa uudet oksat kranssiin, jos niikseen tulee.





"Kotona pitää olla tilat vieraiden viihdyttämiseen"

tiistai 28. marraskuuta 2017

Viaton paheeni on katsoa viikonloppuaamuisin televisiosta ulkomaisia, pääosin jenkkiläisiä ja kanadalaisia, sisustusohjelmia, joissa asunnot laitetaan isoilla remonteilla uuteen uskoon.

Jaksosta toiseen asukkaiden toivelistan ensimmäisenä ovat muutokset, joiden myötä kotona olisi tilaa viihdyttää vieraita "to entertain friends and family". Ratkaisuina tämä tarkoittaa useimmiten virallista aikuisten olohuonetta "formal living room" ja erikseen perheen olohuonetta "family room", ylimääräistä vierasvessaa "powder room", ovien taakse suljettavaa lasten leikkitilaa "play room" ja isoa ruokailutilaa pitkine pöytineen "formal dining room" keittiön yhteydessä olevan ruokapöydän "breakfast nook" lisäksi.



En tiedä mistä johtuu, että tämä ihmetyttää minua kovasti? Onko suomalainen ja amerikkalainen vierailukulttuuri niin erilainen? Outoa, että mietittäisiin kotia siltä kannalta, miten hyvin se sopii vieraille. Kuin koti jakautuisi oman perheen tiloihin ja vieraille tarkoitettuihin tiloihin.

Kun etsimme nykyistä ensimmäistä omistusasuntoamme, emme miettineet, miten näissä neliöissä onnistuu ystävien viihdyttäminen. Toki rivitaloasuntoon mahtuu jo kosolti kavereita kerralla ja se on ihanaa, mutta tilaratkaisuja ei ole tehty meillä sitä silmällä pitäen. Olohuoneessa on sohvapaikat meille kahdelle, keittiö on suunniteltu niin, että voimme tehdä yhdessä ruokaa yhtä aikaa viikonloppuisin, ja ruokapöytä nyt sattui olemaan kuudelle hengelle, mutta oli alun perin mieheni työpöytä hänen poikamiesasunnossaan.


Tuntuu, että Suomessa asumisen trendi ja ihanne on liikkunut siihen suuntaan, että vietetään enemmän aikaa yhteisissä tiloissa sen sijaan, että sulkeuduttaisiin omiin huoneisiin. Tilat painottuvat avonaisiin oleskelu-keittiöihin, joissa kukin voi tehdä eri asioita mutta olla silti yhteydessä. Meilläkin suurin osa neliöistä on alakerrassa. Yläkerran makuuhuoneisiin mahtuu oikeastaan vain sängyt.

Tuntuisi tilan tuhlaamiselta, että jossain päin taloa tai asuntoa olisi tiloja vain vieraille. Yläkerran vierashuoneemme on pieni hukkatila, jolle mietitään järkevämpää käyttöä vähän väliä. Meillä käy vieraita ehkä kerran kuukaudessa, ja jos porukkaa on enemmän, tuodaan olohuoneeseen tai ruokapöydän ympärille lisäistuimia muista huoneista. Kalustuksen ilme on tällöin sekalainen mutta rento. En tykkää pönötyksestä, en varsinkaan kotonani.



Asuntojen neliöhintojen noustessa (ainakin pääkaupunkiseudulla) on monilla mahdollisuus ostaa vain kompakteja koteja. Meillä kahdella on toki neliöitä ympärillä yllin kyllin moneen muuhun pariskuntaan verrattuna, mutta kodin kaikki tilat ovat silti käytössä päivittäin. Kaikenlainen virallisuus karisee, kun neliöt ovat tehokkaassa käytössä. Jos monellakaan ei ole tilaa erilliselle viralliselle vierasolohuoneelle, ei myöskään ole kaappitilaa paremmille vierasastioille. Niillä samoilla lautasille tarjotaan ruoka omalle perheelle ja vieraille ja sen saman ruokapöydän ääressä syödään arkena ja ystävien kanssa kokoontuessa.

Mitä mieltä vieraille tehdyistä tiloista ruudun siellä puolella ollaan?

Muutos: Maalattu nelikulmio rajaa ruokailutilan avokeittiössä

lauantai 25. marraskuuta 2017

Kotona alkaa näyttää siltä, että joku on vähän innostunut muiden kuin kokonaisten seinien maalaamisesta. Ensin eteiseen tuli puoliksi maalattu seinä ja nyt ruokailutilassa on seinässä vihreä nelikulmio. Alun perin mietin maalaavani seinään ison ympyrän, mutta mietittyäni asiaa, ajattelin, että iso nelikulmio rajaisi ruokailutilan tehokkaammin omaksi toiminnokseen avokeittiössä. Ja sen vihreä alue todella tekee. Olohuoneesta katsottaessa alueen sisään mahtuu kaappikello, ruokaryhmä ja kattovalaisin. 

Kokeilin alueen kokoa seinään ensin teippien avulla. Seinä on lopulta aika pitkä, joten myös alueen piti olla tarpeeksi suuri näyttääkseen hyvältä ja mahduttaakseen kalustuksen sisäänsä. 

Maalaus olikin sitten todella nopea homma. Teipit hoitivat rajauksen, joten tarvitsi vain vetää telalla pari kerrosta pintaan. Sävynä on Tikkurilan Serpentiini, joka taittaa vahvasti harmaaseen. Koska olohuoneen tummanharmaa seinä on kodin hallitsevin elementti, muiden sävyjen täytyy myös taittua harmaaseen, jotta ne eivät riitele keskenään. Ruokailutilan seinän sitoo olohuoneeseen toki myös harmaaseen taittava vihreä sohvamme, joten kokonaisuus on rauhallinen. Tämä siitä huolimatta, ettei vihreää ja tummanharmaata seinää näe samalla kertaa, koska ne sijaitsevat vastakkaisilla seinillä.

Vihreä on ihana tausta valkoiselle ruokaryhmälle ja valaisimelle. Tämä oli hyvä temppu!






Takki kääntyi - Yhtäkkiä huomasin ihastelevani ruskeita samettiverhoja

torstai 16. marraskuuta 2017

Muistan hyvin, kuinka kirjoitin blogiin aiemmin tänä vuonna, etten tunne viehtymystä trendikkääseen ruskeaan. Pitkään se vei ajatuksia liikaa kasarille. Nyt täytyy myöntää, etten sittenkään ole ollut immuuni kaikelle sille ruskealle, jota sisustajalle nyt tarjotaan. Niin vain minäkin aloin ihastella ruskean viehkeitä sävyjä vaaleasta puusta tummaan suklaaseen. 

Aiemmin kotona on ollut korkeintaan pellavanruskeaa tyynyissä. Jossain vaiheessa mietin myös pellavaisia ruskeita verhoja olohuoneeseen. Mutta sitten olohuoneeseen löytyi verho varastosta, kun makuuhuoneen vihreä samettiverho siirtyi alakertaan. Siispä makkari jäi ilman verhoa, ja ajatukset siitä jostain ruskeasta siirtyivät yläkertaan. Sängynpäädyn hupussa on vihreiden ja harmaiden raitojen kaverina ruskeita sahalaitoja, joten siitä oli sitten lyhyt matka ruskeiden samettiverhojen tilaamiseen. Verhojen sävy näyttää kuvissa punertavammalta kuin luonnossa, jossa ne näyttävät vaaleammilta ja harmaaseen taittuvammilta. Aika ihanilta.

Sametti on kyllä mahtava talvikodin materiaali. Se tuo lämpöä ja kodikkuutta välittömästi tullessaan. Himmeä hohde ei kuitenkaan syö kaikkea valoa, vaikka kangas onkin paksua.

Apua, mitäköhän sitä seuraavaksi huomaa fanittavansa? Myöntääkö siellä kukaan joutuneensa vaihtamaan mielipidettään sisustusasioissa?




Olohuoneen tummempi värimaailma syntyi vihreän samettiverhon avulla

torstai 2. marraskuuta 2017

Kerroinkin jo aiemmin, että olohuoneeseen on tullut tujaus lisää väriä. Ripustin valkoisen valoverhon tilalle viime talvena makuuhuoneessa olleen tummanvihreän samettiverhon. Ajatuksen sain mieheltäni, joka toivoi tilaan lisää väriä.

Tekstiileillähän homma hoituu helpoiten, eikö vain? Meillä tyynynpäälliset, verhot ja torkkupeitot pyörivät iloisesti ympäri taloa sinne, missä niitä kulloinkin kaivataan. Aina välillä tästä toki seuraa ongelma. Ihana tekstiili ei voi olla kahdessa paikassa. Makuuhuoneeseenkin kaipaan talveksi hieman paksumpia verhoja, joten saa nähdä, mitä sinne keksin.

Pidän samettiverhon himmeästä kiillosta ja pehmeydestä. Vaikka materiaali on raskas ja blokkaa valoa tehokkaasti, olohuoneen isot ikkunat takaavat, ettei tila muutu luolaksi. Vihreää samettia löytyy nyt myös sohvatyynyistä. Aika kiva kerrostaa vihreää tällä tavalla sohvan mattamaisen kankaan kanssa. Ja löytyyhän vihreää myös ompelemistani Pieni hattarakukka -kuosin tyynynpäällisistä ja viherkasvista.

Yleisilme on nyt aiempaa selvästi tummempi. Sohvalle onkin kiva käpertyä, kun pakkanen alkaa paukkua vielä nykyistä enemmän ulkosalla.






Iittalan seinälautaset keikkuvat eteisen väripinnalla

sunnuntai 29. lokakuuta 2017

Kesällä maalasin eteisessä yhden seinän puoliksi vaaleanruskealla, tsekkaa muutos täältä. Suunnittelin, että olisin lisännyt seinustalle naulakoita laukkuja varten, mutta pikkuhiljaa minusta alkoi tuntua, että naulakot kaventaisivat eteistilaa, koska ne pullottaisivat pakostikin seinästä aika paljon. Laukuille on nyt muut pläänit, mutta seinäpätkä tuntui edelleen kaipaavan jotain elävöittämään väripintaa. 

Iittalan Outletissa iskin silmäni Klaus Haapaniemen kauniisiin Tanssi-seinälautasiin. Niissä on sekä seinään että värisilmääni sopiva sävymaailma: punaista, oranssia, vihreää ja sinistä. Naputtelin kotona keraamisille lautasille naulat paikoilleen. Ne saavat nyt hypähdellä ruskean viivan molemmin puolin. Littanat lautaset eivät blokkaa näkymää tilassa mihinkään suuntaan, mutta nivovat mukavasti kodin sävyjä yhteen.

Ja se alkuperäinen naulakko ideakin toteutui ainakin melkein. Tähän vuodenaikaan tuntui sopivalta ripustaa yhteen naulaan lisäkoristeeksi nippu havuja. Näkisin tässä roikkumassa niin eukalyptusta, heiniä kuin kuivakukkiakin tunnelman ja juuri vuodenajan mukaan. Kokonaisuus on mielestäni hurmaava ja tekee kunniaa seinän efektille. Nyt dipatun seinäpinnan idea nousee todella esille. Kiva saada yksi projekti päätökseen.

Millaisia fiiliksiä seinälautaset teissä herättävät?








Näin varustaudun kylmään: uusi lammas ja lämmintä käden ulottuville

torstai 26. lokakuuta 2017

Ensilumi satoi tänään pääkaupunkiseudulle. Joko muisti pettää tai sitten lumi ei ole tavallisesti tullut ihan näin varhain. Puissa on vielä lehtiäkin! Kylmää on ollut kuitenkin jo pidempää, ja olen kaivanut talvitakin esiin jo päiviä sitten.

Kotona kääriytyminen lämpimään jatkuu. Olohuoneen nojatuoli sai päälleen tumman islantilaisen lampaan pitkäkarvaisen taljan. Valkoinen talja sai siirtyä työhuoneen nojatuolin selkänojaa lämmittämään. Pitkäkarvaisessa taljassa on ihana, muhkea tuntuma ja sen monivivahteinen harmaamusta sävy miellyttää tällä hetkellä kovasti. Tämä uutukainen kulkee meillä puheissa ihan vain lampaana.

Olohuoneen ilme on muutoinkin tummentunut, mutta katsotaan avarampaa näkymää toisella kertaa. Hattarainen mohairtorkkupeitto sai tässä muutoksessa väistyä sohvalta, mutta kovin kauas se ei joutunut. Punainen torkkupeitto tuo väriä ja lämmikettä nojatuolissa istujalle, kun pujotin sen tuolin selkänojan molemmin puolin.




Iso villaviltti on talvikodin monikäyttöisin sisustustavara

perjantai 20. lokakuuta 2017

Kesälomareissusta Viroon ja Latviaan on jo kuukausia, mutta vasta nyt on oikea lämpötila ottaa käyttöön reissun paras löytö.

Riian laitamilla sijaitsevasta ostoskeskuksesta löytyi nimittäin täysvillainen, Latviassa valmistettu, valtavan kokoinen torkkupeitto, joka maksoi noin 50 euroa. Jälkikäteen minua on harmittanut vain, etten ostanut samalla kertaa useampaa vilttiä.

Ei sillä, etteikö torkkupeittoja olisi taloudessa jo muutama, mutta kyllä niille kaikille on paikkansa. Ja ovathan nämä monikäyttöisiä tekstiilejä. Kookas villaviltti on monena arkiaamuna osoittaunut myös hyväksi päiväpeitoksi, jos kiireessä ei muuta ehdi sängyn päälle heittää. Ja koska talvitäkkimme ovat pesulassa, paksu viltti on lämmittänyt ohuiden untuvapeittojen päällä öisin. Monikäyttöinen ja kaunis siis!

Makuuhuoneessa on tällä hetkellä hyvin seesteinen harmaan ja luonnonvaaleiden sävyjen kombo. Vaihdoin valkoisen päiväpeiton tummempaan harmaaseen, mikä muuttaa aina kivasti huoneen koko näköä. Kohta saman tummentamisen voisi tehdä myös sohvatyynyille.

Onko teillä erikseen talvi- ja kesätekstiilejä?









Jos saisin ottaa tästä kodista mukaan vain yhden tilan...

maanantai 16. lokakuuta 2017

Valitsisin aina epäröimättä keittiön. Emme ole muuttamassa, mutta aika usein ajattelen, että juuri keittiö onnistui remontissa juuri eikä vain melkein. Itselle ja tähän kotiin ja tilaan suunniteltu keittiö on oikea tilaihme, avara ja edelleen mielestäni todella kaunis ja ajaton materiaaleiltaan.

Minua varoiteltiin, että jo remontin aikaan pari vuotta sitten pinnalla ollut metrolaatoitus alkaisi nopeasti kyllästyttää. Mutta tason pinnasta kattoon asti ulottuva laatoitus on yksi suosikeistani.

Jo aiemmasta kokemuksesta tiesin, että laattaseinä toimii hyvin viherkasvin taustana. Koska edellinen kasvi kuoli jo hyvän aikaa sitten, en voinut vastustaa kiusausta ottaa kaupasta mukaani uutta, roikkuvaa murattia.

Vähän lisää lämpöä tuomaan kokosin tasolle laattaseinää vasten myös puunsävyisten keittiötavaroiden asetelman. Pieni tuikku Kastehelmi-lyhdyssä antaa syksyyn sopivaa hehkua keittiöön. Tänä viikonloppuna tuli napsautettua myös laattalattian lämmitys päälle. Olipas mukavaa astella pimeänä maanantaiaamuna keittiöön ja tuntea lämpö paljaiden varpaiden alla.

Onko teillä ehdottomia suosikkitiloja kotona?









BLOG DESIGN BY ADORATION